Rosan eli Anni Ylävaaran tekstit ovat aika herkullisia, naurettaviakin. Siis huumorin sävyttämiä juttuja. Tämän Väliaikaisen lyhyet jutut ovat helppoa ja mukavaa luettavaa. Rosa pistää tosiaan miettimään yhteiskuntamme eri puolia, lähinnä näitä sosiaalitapauksia. Rosahan on tässä kirjassa liioittelun mestari, vaikka voisivat nuo jutut melkein olla tottakin. Hän maalailee sanoilla ylitse pursuvasti. Mistä hän lienee nyt juttunsa ammentanut, lieneekö jututtanut sosiaalipuolen työntekijöitä vai käyttänyt pelkästään vilkasta mielikuvitustaan. Tai kohdannut muutaman laitapuolen ihmisen? Ja antanut ajatuksensa lentää. Ja toiset meistä näkevät ympäröivän maailman paljon värikkäämpänä kuin se oikeasti onkaan. -  No, aikoinaan kun nuorena joskus mutta aika harvoin istuskelin vaikkapa Kallion tai Töölön lähipubissa, kuuli mitä ihmeellisimpiä juttuja ympärillään. Onhan meillä aika hullu maailma ja sekopäinen yhteiskunta täynnä ihmeellisyyksiä! Tarinan aiheita löytyy aina läheltä!

Kirjan alkuosa on kirjakielellä kirjoitettu ja hyvä niin. Sitten alkaa Pohjola-osuus, joka on kirjoitettu Lapin murteella. Roosahan on sieltä lähtenyt. Alussa sitä murreosuutta oli vaikea lukea, mutta nopeasti se alkoikin sujua ja jutut olivat suorastaan herkullisia kuvauksia pohjoisista ihmisistä. Ihminen on ihmeellinen paketti, mitä oudompi ja persoonallisempi, sen parempi ainakin kirjan kirjoittajille. Olkaamme siis aidosti outoja ja kummallisia!  Siis suuria persoonallisuuksia.