Kirjastossa tulee kaikenlaisia kirjoja vastaan niinkuin tämäkin. Kun puoluekantani on aivan toinen kuin Jungerin, päätin siitä syystä syventyä tämänkin sankarin sielun  elämään tutkimalla hänen arvojaan ja ajatuksiaan kirjan verran. Ja sitä aikamoista ajatusten lennokkuutta se kirja todella onkin. Välillä ei voi olla nauramatta, niin teinipoikamaisen tyylistä tekstiä tämä on. Oma ego on kyllä kasvanut aika suureksi, kun suuri pieni naisten hurmaaja kertoo menneisyydestään, varsinkin opiskeluajoilta. En voi ymmärtää, miten joku jaksaa kertoa juurta jaksain kaikki seikkailunsa, mutta onkohan niitä tarinoita hieman väritelty, ehkäpä on. Muistellessa ainakin omaa nuoruuttani, en osaisi tuskin pysyä totuudessa tai en edes muistaisi kaikkea tarkkaan.

Kun Jungerin vasemmistolaiset suuret ajatukset pääsevät vauhtiinsa, olin tukehtua nauruun seuraavasta ajatuksesta: onhan yrittäjyydessäkin ehkä jotain hyvää, kun yritykset luovat työpaikkoja. Hei Junger, kyllä yritykset maksavat myös suuria veroja, luovat lukuisia työpaikkoja ja pienyrittäjät työllistävät itsensä ja perheensä. Kyllä valtion ja kuntienkin toimissa riittäisi suurennuslasille töitä! - Niinpä tuo kirjan nimikin on sopivan itseironinen - outolintu!

Eipä Mikael Jungerkaan ole helpolla elämässään päässyt. Veli kuoli nuorena, itse hän sairastui hyvin vakavasti, tuli avioeroja ja potkuja. Politikassakaan ei ole tullut menestystä. Onkohan hän väärässä puolueessa? Levoton sielu, joka ei ole ehkä löytänyt vielä paikkaansa.