Luin ensin Talvi-kirjan novellit. Talvi-kirjan tarinat ovat mukavaa luettavaa talvellla, vaikka talvi onkin Ruotsin Skånessa aika erilainen kuin Suomessa, varsinkin täällä pohjoisessa. Ruotsalaisetkin osaavat hössätä talvesta, kun tulee runsas lumisade, koulut suljetaan, elämä lähes pysähtyy. Norjalaista se naurattaa ja ihmetyttää. K.O.K. osaa nähdä kaiken ympärillään eri tavoin kuin tavallinen taapertaja. Joka asiasta löytyy ihmeteltävää. Jokainen asia kummeksuttaa tätä suurta kulkijaa. Kyllä kirjailijan sielunelämä tulee tutuksi näissä pohdinnoissa ja tarinoissa.  Kaikki tarinat eivät kyllä minuun kolahda. Toiset ovat parempia kuin toiset, mutta ei ole helppo kirjoittaa arkisista asioista, kun ne ovat itsestään selviä. Outo tunne, kun joku kirjoittaa kaiken todella itselleen tapahtuneen omine tuntemuksineen, ihan kuin hänestä tulisi tuttuakin tutumpi ihminen. Eihän kukaan sukulainenkaan tai naapuri, ystävä tai tuttu kerro itsestään näin paljon itsestään ja ajatuksistaan. Siinä hänen kirjojensa suosion salaisuus varmaan onkin.

Talvi-kirjan tarinat ovat mielestäni parempia ja hauskempia kuin Syksy-kirjan. Liikuttavia ovat mietelmät, kun vielä syntymätön lapsi saa isän pohtimaan elämää ja sen mielekkyyttä. Monet tuntemukset ovat tuttuja kenelle vain vanhemmalle. Nämä tarinat ovat jopa hauskoja, kuten joulupukkijuttu tai talvisaappaat. Sotku on taas tarina, joka on aika totta lapsiperheissä tai kenellä vaan, jolla on liikaa tavaraa.