Tämä Kökarin saaresta ja ulkosaaristosta kirjoitettu kirja on mielestäni paras suomalainen kirja, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Finlandia-palkinto tuli  2012 ansaitusti Ulla-Lena Lundbergille. Lukukokemus oli niin hieno vuosi sitten, että luen kirjan varmaan nyt uudelleen, kun olen saanut luettua ensin vuoden 2013 Finlandia-palkitun  Riika Pelon Jokapäiväinen elämämme. Kirjassa Jää oli kaikki kuten piti, mutta onhan kirjailija kypsytellyt kirjaansa 30 vuotta ja elänyt monet tapahtumat, jopa niin että hänen isänsä oli saaristolaispappi. Itselleni ulkasaaristo on tullut hyvin tutuksi sisareni kautta ja siksipä tunnistan monet kirjan tapahtumat ja ihmistyypit hyvin kirjan saaristolaisten elämästä. He elävät aika erilaista elämää kuin me mantereen ihmiset. Suomen ehkä arvokkain luontoalue on meren saaristo ja sen ainutlaatuisuus. Ennen saaristossa oli elämää paljon ja he elivät oikein hyvää elämää. Nyt näitä sinnikkäitä sieluja on kourallinen saaristossa.

Kirja on omakohtainen tarina monelta osin, koska saaristoelämän kokenut kirjailija kuvaa sitä niin tarkkaan. Koska olen itsekin  ollut saarisossa paljon, tunnistan kuvauksesta monet saarelaisten piirteet. Myös tuon ulkopaikkakuntalaisuuden ymmärrän hyvin, josta papin rouva kovasti kärsii. Hän ei sopeutunut siihen toisistaan huolehtivaan saarelaisyhteisöön, kun ei osannut näyttää tunteitaan, ei puhunut, hän teki konemaisesti töitään ja hoiti kotiaan ja perhettään. Pahinta oli se, kun pappi-isä menehtyy, hänen vaimonsa ei näytä tunteitaan, ei sure tai suree niin, ettei sitä kukaan voi ymmärtää. Papin elämäkään ei ollut auvoista, kun menneisyyden haamut kummittelivat, niin kuin varmaan jokaisen elämässä. Pappi-isä oli kuitenkin lähtöisin saaristosta, joten hänen oli helpompaa elää vaativassa saaristossa. Mutta miksi nuo saariston ihmiset eivät osaa olla varovaisempia vaikkapa heikkojen jäiden aikaan? Itsekin olen nähnyt surullisia tarinoita liian läheltä.

Jää on sopivaa luettavaa talvella, kun jää peittää järvet, joet ja meren. Kylmääviä kohtia on tämä hieno kirja täynnä!

Suosittelen myös tätä Suomen Kuvalehden artikkelia:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/finlandia-voittaja-ulla-lena-lundberg-lopulta-jokainen-kirjani-henkilo-on-mina-itse/