Kesä on niin täynnä tapahtumia ja menoja, että alkavat olla vähissä hetket, kun tartun kirjaan. Viime aikoina olen tosiaan lukenut kirjaston (Elibs) e-kirjoja, viimeisin oli Mark Mansonin: Kuinka olla piittaamatta pas...kaan - nurinkurinen opas hyvään elämään. Aika verraton elämäntapakirja, miten pitäisi olla välittämättä vähemmän ilkeistä ihmisistä ja ikvävistä tapahtumista, mutta kuitenkin me kaikki välitämme. Mutta kaikesta voi selvitä oikealla asenteella ja lähes kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa. Jokiselle meistä sattuu ja tapahtuu surullisia ja hyvinkin ikäviä, inhottavia juttuja, mutta pitäisi muistaa ja huomata, miten paljon elämässä on hyvää. Hyville asiollehan se elämämme pääosin rakentuu. Miksi antaa ikävien asioiden hallita elämäänsä. Se menestyy ja pärjää, joka ei liikoja murehdi. Jos on jotain ikävää tapahtunut, siihen ei kannata takertua. Omalla asenteella voi vaikuttaa paljon siihen, mitä elämässä tapahtuu ja miten ihmisten kanssa tulee toimeen. Kirjoittaja kertoo paljon omakohtaisia kokemuksia, mm sen miten innostui opiskelusta ja mikä siihen oli sysäys. Elämäänsä voi elää joko puolivaloilla tai täysillä valoilla. - Juuri katsoin Oopperajuhlien Lepakon Savonlinnassa. Sen opetus oli; jos et nauti elämästä, et osaa elää. Muutenhan koko operetti on täyttä hömpää ja iloittelua, shamppanjan juomista, krapulaa, ihmissuhdesotkuja yms, jota ei tavallinen elämä ole.

Muita e-kirjoja, joita olen kirjaston sähköisen palvelun kautta lukenut, on kova hittikirja Thomas Eriksonin: Idiootit ympärilläni. Siinähän jaotellaan ihmiset eri kategoriohin neljän värin mukaan yhden johtajan kertomuksen ja kuvailun perusteella. Olemmehan erilaisia, toinen suuttuu helposti, toinen ei, mutta jokaisessa on lisäksi omat persoonalliset piirteensä. Mielestäni tässäkin kirjassa sorrutaan liikaa yleistämiseen. Kukaan ei ole selkeästi punainen tai keltainen, tai sininen tai vihreä. Itseäni on vaikea määrittää, mikä olisin, ehkä kelta-puna-sini-vihreä!  Välillä jokaisesta voi tuntua, että kaikki ovat idiootteja ympärilläni, mutta välillä tuntuu, että olen itse suuri idiootti! Toisallta tuo kirja on vaarallinen, jos sen lukee vaikkpa johtaja, joka alkaa asenoitua työntekijöihinsä tuon kirjan mukaan. Mutta rikkaushan se on, että olemme erilaisia. Suurin ongelma on se, miten tulemme keskenämme toimeen työpaikoilla, suvun kanssa, naapurien kanssa, ystävien kanssa! Aiemmin talvella luin kirjan äänikirjana ja nyt sitten vielä kirjana. Äänikirjat eivät kyllä minulle sovi, siihen ei löydy aikaa.

Sukellus valoon: Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio oli todella vaikuttava kirja. Yhden nuoren ihmisen elämän tarina, jonka yksi onneton tapahtuma sai sekaisin. Toisaalta se tapahtuma aiheutti sen, että Mikko teki ja tekee edelleen työtä, jolla auttaa ihmisiä vaikeissa onnettomuuksissa ympäri maailmaa. Hieno kuvaus eletystä elämästä ja jänittävä, kun viimein saadaan luolapojat elävänä ulos luolasta.