Juha Vakkurin kirjan nimi voisi aivan hyvin olla vaikka Minun Afrikkani kuuluisan elokuvan mukaan, koska se on tässä kirjassa hänelle hyvin omakohtainen kokemus. Kirja on mielenkiintoinen ja antoisa lukukokemus, jopa opettavainen sille, joka suunnittelee tuon mystisen maaosan kiertämistä. Hienoa matkankuvausta, mutta olisin kaivannut vieläkin seikkaperäisempää kuvausta eri ilmiöistä. Vaikkapa mikä on harmattan? Mutta löytyihän se tarkempi kuvaus Wikipediasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmattan

Asia kyllä selvisi kirjasta vähitellen. Täytyy vain ihailla J. Vakkurin intoa kiertää vielä vanhempanakin Afrikkaa ja aivan yksin! Oikea rohkelikko!  Moni Afrikka-matkakokemus on varmaan opettanut hänelle olennaiset  asiat afrikkalaisista. Kirjailija taitaa käydä edelleen Afrikassa joka vuosi ja hänen ansiotaan on  kulttuurikeskus Villa Karon perustaminen Beniniin lähelle rannikkoa. Talo on tehty nuorena kuolleen Karo-pojan muistoksi, mikä on todella hienoa ja vaikuttavaa. Itse hän asuu käsittääkseni usein savimajassa Beninissä olleessaan.  Afrikka on villiä seutua vieläkin, mutta kehitystä tapahtuu aina välillä joissakin maissa. Maanosan historiaa tässä kirjassa on todella paljon ja se onkin sellainen tietokirjatiiliskivi, että eipä taida samanlaista löytyä suomenkielisenä. Oikea oppikirja! - Aika hurja kuvaus oli sekin 13 tuntinen matka kuoppaisella tiellä puupenkillä kuorma-auton avonaisella lavalla suuren sakin keskellä.  Peffa oli varmaan hellänä!

Puskataksit ja huijaaminen ovat arkea, johon pitää osata varautua. Samoin ryöstöyritykset, joista Vakkuri selviää hienosti. Itse en ole ehtinyt vielä Afrikaan, mutta mielenkiinto heräsi tämän kirjan ansiosta. Afrikan luonnon kuvauksia kaipasin myös enemmän, vaikka sitä tulee tietysti joskus elokuvissa ja tv:stä. Ehkä joskus matkaan Afrikkaan... tai sitten en, mutta matkatunnelmiin tässä kirjassa pääsi hyvin. - Kirjailija pohtii paljon sitä asiaa, miten euroopplaiset, amerikkalaiset, venäläiset, aasialaiset ovat vaikuttaneet Afrikassa. Ei käy kieltäminen, etteikö vaikutukset ole olleet suuret. Historiassa on riistoa, orjuutta, diktatuuria niin paljon, että valkoisiin suhtaudutaan vieläkin varoen. Kohtauksia rotujen eroista tulee matkan varrella. Afrikkalaisten alemmuuskompleksi on olemassa edelleen. Tottakai apuakin on annettu Afrikkaan, mutta usein se on valunut diktaruurien ja kyläpäälliköiden  haltuun. Afrikka on maanosa, jossa välitetään läheisistä ja toisaalta taas ei. Valta tuntuu sokaisevan sielläkin järjen ja tunteet. - Tämä kirja sopii Afrikan kokeneille ja sinne suuntaaville oppaaksi tai kenelle vain, joka pitää seikkailuista ja historiasta.