Sirin ensimmäinen eepos, jonka luin oli tuo Manhattanin taidemaailman kuvaus Kaikki mitä rakastin. Sehän oli kertakaikkisen mielenkiintoista kuvausta elämästä, joka on jossain eli aika kaukana omasta arjen päivästä. Mutta lumoava kuvaus taidemaailman ihmisistä ja perheestä. Hyvin siinä avautui sekin amerikkalainen elämäntapa ja tyyli. - Ja kun olen koukussa taidemaailmaan jo osin työni ja harrastusteni takia, ostin tuon uusimmankin  Säihkyvä maailma. Eihän sitä kirjaa voinut edes verrata ensimmäiseen. Aihe sinänsä kiinnostaa, miten naistaiteilija menestyy paremmin ottaen miehen roolin ja nimen, mutta muuten kirja on kuin liian paksua mautonta klimppistä kaurapuuroa. Puuroa, joka ei meinaa mennä alas. Puurokin kun voi olla tosi hyvää voin tai marjojen kera.

Suorastaan pettymys oli ainakin minulle tämä Säihkyvä! Kirjan rakenne on vaikea ja omituinen, jutut outoja ja ihmiset liian erikoisia. Ehkä New Yorkin taiteilija piirien tyypit ovat hieman sekopäisiä useimmat. Siri yrittää olla sivistyneen oloinen ja tuoda lukeneisuuttaan esiin jopa liikaakin viljellen sanoja ja käsitteitä, jotka tavalliselta lukijalta menevät hieman yli hilseen. Ehkä hän kirjoittaakin itselleen todistaen tietämystään, kun on kirjallisuuden tohtori. Ja muistaakseni puolisokin oli kirjailija, joten arkikeskustelut pysyvät varmaankin usein kirjallisissa sfääreissä. Ehkä kirjojen tuottaminen jatkuvalla syötöllä ei tuota laadukasta lukemista joka yrityksellä. Kirjakin on vain tuote tekijälleen ja elääkseehän useimmat kirjailijat kirjoittavat tai ehkäpä rahaisten unelmien toivossa. Jos ollaan aivan rehellisiä. Odotamme laadukkaampaa Siriä.