Sain tämän kirjan vuosi sitten lahjaksi ja olen jo lukemassa nyt sitä toista kertaa, koska se on "hitaasti luettavaa tyyppiä". Sinänsä aika mielenkiintoista, kun olin kertonut saman idean puolisolleni muutama vuosi sitten, että pitäisipä kirjoittaa kirja monesta eri elämän vaihtoehdoista, miten oma elämä olisi saattanut mennä tai jonkun toisen kohdalle, kun kohtalo puuttuu peliin tietyssä vaiheessa elämää. Usein tätä mietinkin, kun ajattelee omia elämänsä polkuja tai sitten jonkun toisen elämää. Kai voi sanoa, että kohtalo tai valinnat määräävät, minne kunkin ihmisen polut johtavat elämässä. Kuka sattuu kohdalle, kuka on koulukaveri, opettaja, sukulainen, työkaveri, opiskelukaveri, työpaikka. Moniin asioihin ei voi vain itse aina vaikuttaa, koska asiat vain menevät niin kuin ne menevät. Joku sanoisi, että kohtalo määrää, mutta itse en näe asioita aivan niin. Toinen sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, toinen onkin väärässä paikassa. Jokaisesta sosioekonomisesta asemasta voi päätyä ihan minne vain ainakin Suomessa. Moni asia riippuu omasta tahdosta.

Paul Auster on kirjoittanut oikeastaan neljä kirjaa yhteen kirjaan, joka on paksu. Minulle olisi riittänyt kaksikin vaihtoehtoa ja Amerikan historiaa samalla. Kirja on siksi minusta erityisen kiinnostava, koska oma ukkini meni Amerikkaan vuosisadan alaussa, kuten kirjan alussa suvun ensimmäiset maahanmuuttajat. Ukkini elämästäkin saisi aikamoisen kirjan, tosin joutuisin käyttämään siihen aika paljon mielikuvitusta, koska muistan vain pienen osan hänen tarinoistaan. Hän oli eri puolilla Amerikkaa nelisen vuotta ja palasi kotimaahansa, haaveili uudellen menosta ja banaatilan perustamisesta Floridaan. Laiva ei vain ottanut suomalaisia sillä kertaa, kun hän yritti paluuta. Mutta miten tosin hänen elämänsä kuviot olisivat menneet, jos hän olisi palannut Amerikkaan?

Austerin kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin ja yhteen perheeseen ja sukuun. Isä on yrittäjä ja äiti samoin. Poika Archie on ainut lapsi ja hänen näkökulmastaan kirjan tapahtumat ovatkin kirjoitettu. Sinänsä aika mielenkiintoinen formaatti kirjalle, mutta hieman hankala lukea, kun aina pitää muistella tai palata aiempaan lukuun, miten se menikään siinä vaihtoehdossa ne perheen asiat. Lisäksi Auster kirjoittaa aivan liian pitkiä lauseita ja kappaleita, jotka ovat mielestäni huonoa kieltä. Mammuttirakenteet ovat hankalaa ja hengästyttävää  luettavaa, aivan kuin ei saisi sanottavaansa helpommin kerrottua. Ihan kuin lukisi jonkun ihmisen palopuhetta aiheestaan. Välillä joku lause on lähes sivun mittainen, ei hyvää tekstiä minun mielestäni. Ja kaikki ne kirjat, musiikkikappaleet, elokuvat  ja historian tapahtumat, pitääkö ne kaikki "survoa" samaan kirjaan. Jonkinlainen infoähky tässä kirjassa tulee. Mutta niinhän se on elämässäkin nykyisin, ihmiset upotetaan sellaiseen tietotulvaan, ettei sitä voi edes verrata sata vuotta taakse päin elettyyn arkeen.  - Onhan tämä aikamoinen kasvutarina mukana Amerikan nykyhistoriaa aimo annos 1900- luvun alusta lähtien, josta mekin Suomessa tiedämme paljon, ainakin paljon paljon enemmän kuin keskiverto amerikkalaiset Suomen historiasta.