Nyt kun olen ollut pakkolevossa polveni takia jo kaksi kuukautta, ovat kirjaston sähköiset kirjatkin tulleet tutuiksi. Kirjaston suosituimpia kirjoja on koko ajan Thomas Erksonin  Idiootit keskuudessamme. Se olisi mukava lukea, jos vain saisin sen. Kuka nyt ei tuntisi muita idiooteiksi, niin ja itseään viisaammaksi kuin muut? Itse kyllä tunnen olevani täysi idiootti monen monta kertaa, mutta niinhän ne muutkin ovat! Mutta ihmisten erilaisuushan se rikkaus juuri onkin elämässä.

Luin Jasmin Darekin, amerikkalaisen kirjallisuuden proffan kirjan Iranilainen tytär, joka on kuin kauhukertomus naisten elämästä Iranissa. Tarina alkaa siitä, kun kirjoittajan äiti Lili  kertoo ensin oman äitinsä tarinaa ja sitten omaansa, jota tytär ei tiedä. Siihen tarinaan kuuluu tietysti nuorena Teheranissa pakkoliitto ja kauhea aviomies ja lapsi. En pysty käsittämään sitä kulttuuria yhtään, niin kauhea on ollut nuorten naisten asema. Kirjassa kerrotaan myös Iranin shaahin uudistamispyrkimyksistä ja vallankumouksesta. - Taitaa se naisten asema olla muslimimaissa edellenkin aika huono verrattuna meidän suomalaisten naisten asemaan. Miten ihmeessä naiset alistuvatkaan tuollaiseen kohteluun uskonnon varjolla?

Nyt luen Liisa Simolan kirjaa Sweet Manhattan, joka kuvaa 1970-80-luvun elämää New Yorkissa. Kohtaamisia ja haastatteluja  tunnettujen tähtien kanssa, joista moni on jo kuollut, kuten Andy Warhol. Aika hurjaa on ollut meno sen ajan diskoissa ja menopaikoissa!