Tämä 2008 kirjoitettu kirja on mukavaa luettavaa talvipakkasella. Taitaa olla Kati Tervon ensimmäinen kirja. Erityisesti pidin luonnonkuvauksesta, mitä kukkia hän milloinkin bongaa (olisin itse lisännyt lintubongarina linnut lisäksi) ja miten kesä tulee toukokuussa ja miten se edistyy  ja loppuu. Tarinaan on mukavasti limitetty sukuhistoriaa ja oman perheen elämää. Itse olisin jättänyt pois tylsät vaihdevuosihikoilukuvaukset  ja puolisoiden väliset lemmenhetket, no onhan se elämää sekin...kesällä ainakin. Arkikin on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa, mutta mitähän puoliso lienee ollut mieltä pitkiksi venyneiden iltojen kuvauksista. On varmaan keskustelua syntynyt tai sitten ei?  - Oivallinen idea kirjan kirjoittamisesta. Pitäisiköhän nuo yli kaksikymmentä päiväkirjaani jalostaa kirjoiksi samalla idealla? Siinähän sitä puuhaa riittäisi