Nappasin äitini kirjahyllystä vanhan kirjan mukaani; Poro. Kun olimme mieheni kanssa juuri käyneet vielä Lapissa ja itärajaa ajaessamme näin syyskuun lopussa poroja niin paljon, etten ole eläissäni nähnyt, päätin tutustua tähän eläinlääkärikirjailijan kirjaan. Porot olivat vauhdissaan eli niillä oli juoksuaika (rykimäaika). Yksi aika iso tokka oli juosta suoraan automme eteen, saimme väistettyä juuri ja juuri! Kirja on julkaistu 1969. Se on mielenkiintoinen kirja, koska tapahtumat on kuvattu ajalta, jolloin Lappi oli juuri sodan runtelema. Poroilla oli tauteja, joista ei vielä tiedetty sodan aikaan. Eläinlääkärin näkökulma poroihin on erilainen kuin tavallisella lappilaisella. Poro on kummallinen laumaeläin ja tämä kirjanen on hyvä tietopaketti kenelle tahansa. - Nyt innostuin sitten Kokon kirjoista tosissaan. Lapin kuvaus on hyvin toisenlaista kuin Katja Ketun kirjoissa, samoin kielen käyttö.   No, onhan aikakausikin toinen nyt kuin ennen. Niin myös kielen käyttö ja sanasto. Mutta kun alkuun pääsi, lukeminen sujui.

Omasta hyllystämme löysin lähes 70-vuotiaan kirjavanhuksen. Mummin saaman nimipäivälahjan ukiltamme vuodelta 1947, Kokon Neljän tuulen tie. Se vie mukanaan taianomaiseen Lappiin. Hyvää tekstiä, vaikka Kokkoa siitäkin kai arvosteltiin. Kirjan hurjat ja väkevät tarinat ovat tietääkseni ainakin suurin osin totta. Lapplaisten elämä on ollut karua ja kovaa. En voi ymmärtää, miten he ovat selvinneet talven pakkasista, kun he ovat eläneet aika kauan kodissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjoista ihmetytti, koska raanuja käytettiin tarinoiden mukaan nukkuessa ja lämmikkeenä talven pakkasilla. Nykymaailmassahan ne on nostettu seinille ja sohvien päälle. Olen kyllä todella nautiskellut Kokon kirjojen tarinoista ja herkullisesta tekstistä! Lukekaa hyvät ihmiset, jotka asutte Lapissa ja käytte Lapissa koko Kokon tuotanto. Mahtavia kirjoja! Lappia ymmärtää näiden kirjojen takia aivan eri tavalla.