Akateemikko Kirsi Kunnas täytti joulukuussa 2014 jo 90 vuotta, eikä hän ole elänyt ainakaan suotta! Hän on rikastuttanut Suomen lasten ja aikuistenkin kirjallista kulttuuria aimo annoksen. Nuorena opiskelijana minulla oli ilo tavata hänet ja pitihän hän meille opiskelijoille hyvän kurssin lasten kirjallisuudesta ja lasten runoista. Yksi niistä hienoimmista opettajista, joita kohtasin nuorena. Ja hauskahan hän oli, opetus ei ollut ainakaan tylsää.

Sain kirjan Sateessa ja tuulessa lapsilta joululahjaksi, koska he tiesivät minun ihailevan Kirsi Kunnasta. Tiitiäisen satupuu oli minulla jo ennen kuin lapset. Ja Hanhiemon iloinen lipas tietenkin. Sävelsin jopa yhteen runoon lasten laulunkin, missähän sekin sävellys nyt lienee, ehkä ullakon kätköissä. Kirja on huolella kirjoitettu, alkaa jo pienen Kirsin syntymästä. Alussa sota ja sairaudet varjostavat elämää. Koti on Helsingissä milloin missäkin ja rakas kesäpaikka Nauvossa Turun saaristossa. Sairastelu vie aikuisiässä jopa pitemmäksi aikaa Kanarian saarille. Kirsi Kunnas elää sodan jälkeistä aikaa, jolloin kaikki tunnetut kulttuuripersoonat loivat uutta suomalaista kulttuuria, into oli kova ja työtä paljon. Tunnetut vaikuttajanimet täyttävät kirjan. Mukavinta kirjaa lukiessa on seurata Kirsi Kunnaan runojen kehitystä. Runot täydentävät hyvin kirjaa, joka olisi muuten ehkä liian raportinomainen elämänkuvaus  tai jopa melkein oppikirjamainen.

Parasta kirjassa on se kerronta, miten Kirsi Kunnas korosti runojen, erityisesti lorujen lukemista lapsille. Jo pienet vauvat innostuvat sanojen leikistä. Kommunikointi paranee lapsen ja vanhempien, hoitajien, yleensä ihmisten kanssa lukiessa. Jopa älykkyys ja erityisesti sanavarasto kasvaa. Lukeminen rauhoittaa tämän hektisen maailman menossa lasta ja aikuista.