Jostain syystä vain kesällä tulee luettua niinsanottua heppoisempaa kirjallisuutta. Miksiköhän? Tänä kesänä olen lukenut mm Elisabeth Adlerin pari kirjaa, kun satuin saamaan ne jostain autotalli-kirppismyyntiini. Pitihän ne tietysti ensin itse katsastaa. Adlerin Talo maalla ja Kesä Toscanassa...mmm no...lukeehan niitä,, kun ei tarvitse liikaa ajatella. Kai sekin tekee välillä hyvää. Juonesta tietää jo loppuratkaisun aika ajoissa. Jostain syystä juoni viihdekirjoissa lässähtää puolen välin jälkeen. Tai viimeistään lopussa. Talo maalla ei ole samanlaista menoa kuin Suomessa, kun kuvataan englantilaisen pikkukylän elämää. Miksi heppoisissa kirjoissa on aina samat muotikliseet? Eronnut, karannut, lesbo, homo, köyhä, rikas...jne. Mutta Toscanan kuvauksista pidän, koska se on lempipaikkani Euroopassa, jonne tekee aina vaan uudestaan mieli palata. Toscana-kirjat iskevät yleensä minuun hyvin, varsinkin maisemien ja ihmisten kuvailu. Sitten onkin sama mitä siellä vlissä taphtuu. Missään muualla en ole tavannut niin ystävällisiä ihmisiä kuin Italian Toscanassa.